Minulle tämä onkin eräänlainen arkisto koiranpoikamme kasvuvaiheista: onneksi olen sentään ottanut matkan varrella hieman kuvia. Valitettavasti moni on laadultaan aika vaatimattomia johtuen matkapuhelinten vaatimattomasta optiikasta, mutta on joukossa aika hyviäkin otoksia. Yksi arkinen syy tähän kuvien hitaaseen tänne päätymiseen oli hukassa ollut puhelimen USB-johto, joka tietenkään ei voi olla standardi mini-usb, vaan jokin marginaalisesti erilainen malli. Bluetooth-lataus taas saa maalin tuijottamisenkin vaikuttamaan action-elokuvalta, joka ei nyky adhd-elämän tahtiin sovi.
Titukseen. Pentumme on kerännyt kesä aikana näyttävän kokoelman punkkeja. Rohdot eivät puutiaisia lannistaneet ja luomu-yrttipanta teilasi vain astmaattisen isännän.
Titus on nyt hiukan reilu seitsenkuukautinen poika, josta eläinlääkäri totesi aivan äskettäin sen olevan hoikka, ja myöskin suurin hänen koskaan näkemänsä Cottoni. Komeat yhdeksän kiloa kellotti eläinlääkärin digitaalivaaka, kun Titus Flavius sille tanssahteli. Tosin nimikaimalleen, hyvän ystäväni jo ammoin edesmenneelle Titus-nimiselle Rottweilerille meidän Cotonimme häviää vielä komeasti noin 70 kiloa.
Nimi velvoittaa suureksi siis.
Temppuja Titus ei ole juurikaan viitsinyt opetella: kennelliiton koirakoulu meni hiukan plörinäksi, kun olisi pitänyt harjoittaa katsekontaktia juuri siinä vaiheessa, kun otsatukka peiti silmät ja oli ihan liian lyhyt pysyäkseen ponnarilla. Titus osaa kyllä mennä maahan, istua antaa tassua, heittää yläviitosen ynnä muuta hyödyllistä. Sitävastoin sellaiset tylsät asiat kuin paikka, seisominen tai vierellä juoksu tapaavat muuttua lennosta luoksetuloksi, istumiseksi tai isännän lahkeiden jahtaamiseksi.
Titus on jo osannut keväästä saakka pyytää ulos: jos ei hienovarainen tuijotus tai pieni urahdus riitä. Seuraava askel on kipakka haukahdus. Mikäli ihminen on tarpeeksi tyhmä ollakseen ymmärtämättä, ottaa koiranpoika uusilla isoilla ja paljon tylsemmillä aikuishampaillaan ihmistä hellästi sormesta kiinni ja alkaa kiskoa kohti eteistä.
Reviirin merkkaus on sekin jo löytänyt tiensä uroksemme tapa-arsenaaliin. Aluksi tosin jalan nosto alkoi hieman haparoiden. Ensin nostettiin jalkaa noin kuusi millimetriä sekunniksi ja sitten pissattiin perään niinkuin ennenkin tai käänteisessä järjestyksessä, toisinaan nousi puun vastakkainen jalka, joskus etutassu. Välillä koipea nostettiin niin korkealle että selälle kierähdys oli lähellä. Näistä yrityksistä yleensä seuraa mahan pesu... Mutta nyt reviiri kierretään jo säännöllisesti ja merkataankin jo suhteellisen systemaattisesti.
Sosiaalistuminen on sujunut hyvin. Titus pärjää lähes kaikkialla ja kaikkien kanssa. Eilen viimeksi hämmästytimme eräänkin Portugalin vesikoiran omistajan, joka sanoi että äreä kasvattinsa ei voi sietää poikakoiria: eipä aikaakaan kun Vesikoira jo kutsui Cottonia leikkiin. Totuuden nimessä on vastaan tullut useampikin koira joidenka mielestä Tituksen ystävällisyys ja into ovat hieman päällekäypää sorttia. Nämä koirat useimmiten vain tahtovat kauaksi valkoisesta pyörremyrskystämme.
Silti palaute on voittopuolisesti paitsi positiivista, myös spontaania. Titus pitää kaikista ja monet pitävät Tituksesta.
Valloitusretket ovat kohdistuneet kauppakeskuksiin, lentokentälle ja ennenkaikkea yliopistolle ja siellä Tituksesta on kouliutunutkin oivallinen terapiakoira, josta on saanut kuulla mm. että "Ai, osasto tarjoaa nyt ilmaisen terapian" kun rasittuneet opiskelijaraukat kävivät pitkin kevättä
rapsuttelemassa kyltymättömän innostunutta Titusta.
Tituksen lelujen "puoliintumisaika" on ollut lyimmillään n. viisitoista sekuntia. Temi tulee siitä että eräs laadukaan merkkinen sammakon muotoinen tennispallon ympärille rakennettu lelu oli preparoitu jalkoihin, päähän ja tennispallomaiseen vartaloon noin viidessätoista sekunnissa. Pallon kuorimiseen ja kumisen sisuksen silppuamiseen menikin sitten jo kokonainen minuutti. Tässä valossa olemme olleet hyvin tyytyväisiä, kun koiramme tuhoamisvimma on rajoittunut varsin tiukasti omaan leluvalikoimaan ja niistäkin vain harvoihin ja valittuihin.
Huonekalut ovat pitkälti säästyneet pentunaskaleiden vaihtumisen jälkeen. (Koputtaa puuta)
Pieni kriisikin ehti olla, kun Titus päätti olla syömättä mitään nappulaa: viikon ihmettelyn ja neljän erimerkkisen nappulan jälkeen selvisi kasvattajan avulla, että Titus oli siirtynyt syömään ruokansa kuivana. Matkaan mahtuu myös yksi yhteentörmäys polkupyörän kanssa, josta selvittiin onneksi revähdyksellä. Vatsatauti ja korvatulehduskin. Muutoin pentumme on ollut terve ja hyvävointinen. Tällä hetkellä Cotonimme vaihtaa karvaa, ja se näkyy lähinnä pieninä katkelleina karvoina mustassa paidassa pesun jälkeisen föönauksen jäljiltä. Lisäksi on tietysti esittää alati uusiutuva kokoelma takkuja. Kun koiran saa näin rapakeleillä pestä kurahaalarista huolimatta vähintään kerran viikkoon, voi vai kuvitella mikä työ kasvattajalla on yli kymmenen koiransa kanssa. Pesu ja kuivaus vie meiltä nyt harjaantumisen myötä noin 40-60 minuuttia, kun aluksi paljon pienemmän pennun kanssa meni kolmatta tuntia.
Siksipä kateellisena katselin kun Munkkiniemessä käydessämme Igoria moikkaamassa pojat temmelsivät kosteassa ruohikossa ja valkoinen Göötti vain ravisti itsensä puhtaaksi. Risuinen mutakasamme ravisti kyllä itseään myös, mutta pysyi silti likaisena aina kylpyhuoneeseen asti.
Lukemattomat ovat olleet ne usein kysytyt kysymykset tänä kesänä, jotka ovat:
1) Eikö sen ole hirveän kuuma tuossa turkissa?
2) Eikös tuo turkki ole hirveän työläs pitää puhtaana?
3) Onko se aina noin iloinen?
4) Onko se aikuisenakin noin ihanan pehmeä?
Vastaukset:
1) On ja ei ole, sillä rotu on peräisin Madagaskarilta, jossa on tunnetusti hieman kuumempi kuin Suomessa. Toki riittävästä vedensaannista on huolehdittava ja käytimme viilentämiseen mm. pakastettuja, kosteita pyyhkeitä sekä jääpalojen rouskimista. Kuumempi silti mustalla Labradorinnoutaja tuttavalla oli kesäpäivänä.
2) On. (Mutta siinäkin kehittyy harjoituksen myötä.)
3) On. Aina.
4) On tietääkseni.
Sitten kuvia:
 |
| Palloleikkiä koirapuistossa. |
 |
| Frisbeen Titus löysii lumien sulaessa, ja toi sen samantien kotiin |
 |
| Tämä... |
 |
| ...kuvasarja... |
 |
| ...otettiin... |
 |
| ...kameran... |
 |
| ...Sport-asetuksilla. |
 |
| "Olin vielä viiden metrin päässä kun painoit laukaisinta." |
 |
| Sosiaalistumista koirapuistossa |
Kaiken kaikkiaan elämäntäyteinen kesä!
