Fight the power!

Onni on...


Kävelylenkit ovat pidentyneet kuukaudessa jo kilometriin ja hieman ylikin. Lisäksi yleensä ohjelmaan kuuluu seuraamista ilman talutinta takametsikössä, sekä vapaata reuhkaamista. Tämän päivän reissu tiivistettynä kuviin:

"Tuossa se oli keskellä vielä kun painoin laukaisijasta..."

"Tuonnehan se jo ehtikin..."

Kamera on kiinnostava...

Kepin jäystämisen riemua.

Hauskaa oli, kuten näkyy...

"Suihku on paholaisen keksintöä"

Pfffff!

Tuunattu Titus

 Argh! Eilen pesin koiran ja tänään pesin uudestaan. Kelit ovat sen kaltaiset, että valkoinen koira on suurinpiirtein yhtä fiksu valinta kuin laskuvarjohyppy pelkällä selkärepulla.

Titus, talven lapsi on huomannut että multa ja muta ne vasta jänniä ovatkin ja mikäs minä olen uuden elämän uteliaisuutta tukahduttamaan. Pois se minusta! Siispä noin 30 sekuntia uloslähdön jälkeen minulla oli käsissäni "West Coast Customs"-Cottoni: mustat tassut ja pääosin valkoinen - mitä nyt keskellä koiraa kulki keulasta perään musta raita. Sillä erotuksella tosin, että Tituksen tapauksessa raita kulki ala-, ei yläpintaa pitkin. >huokaus<

Kuin kaksi marjaa:

Titus - kurainen koira.

Bugatti -tuunattu urheiluauto.

Ja ei kun pesemään: homma, joka vie tavallisesti kaksi aikuista ja 40 minuttia vei tällä kertaa 50 minuuttia ja vaatekerran kuivumaan...

Valtakuntani kurahaalarista!

No valistusvirsi sikseen. Sää oli mitä mainoin ja Titus toimii mainiona motivaattorina käydä haukkaamassa happea itsekin. Ilma oli mitä kaunein ja kävelyretki oikein viihdyttävä. On mitä mainiointa hupia seurata kun koira seuraa naapuruston viimeisimpiä juoruja kuono tiukasti maassa, sännätäkseen seuraavaksi päättömästi viidentoista metrin päähän silkasta olemisen riemusta.


Keskivauhtina yksi kilometri tunnissa ei päätä huimaa, mutta sen enempää minä kuin pentukaan emme sen parempaan pysty...

Pojatkin on nykyisin helpompi taivutella ulos. Kaiken kaikkiaan koirasta on ollut siis iloa niin fyysisesti kuin henkisestikin...


Rotusortoa kauppakeskuksessa

Hämmentävästi tulimme häädetyksi Verkkokaupasta ulos eilen: olimme ostamassa Saijalle tietokonetta, kun myyjä tuli kertomaan, ettei kauppaan saa tuoda koiria. Mikäpäs siinä, mutta hämmennykseni lienee ymärrettävää, kun ottaa huomioon että näköetäisyydellä kaupassa oli toinen, suurinpiirtein vasikan kokoinen ja kutakuinkin suden näköinen koira??!

Ilmeisesti vanha kiusanteon logiikka pätee tässäkin: ahdistele pienempääsi, sillä lailla oma nahka on paremmin turvassa. Sylissä oleva koiranpentu on helpompi häätää kuin iso ja ruma peto...

Koirarotusortoa jos mitä, sanon minä...

Sellossa taasen saa koiran kanssa mennä kaikkialle. Ruoholahteen ei. Toista kiinnostaa koiranomistajen(kin) rahat, toista ilmeisesti ei.

Viisi viikkoa takana (and counting)

Lauantai koitti ja koko perhettä jännitti Tituksen rokotuskäynti. Titus oli käynyt läpi koulutusleirin, jossa mm. on harjoiteltu niskanahan venyttämistä ettei se rokottaessa tulisi yllätyksenä. Monta palaa kinkkua on hotkittu yhden piikin ottamiseksi.

Pestynä lähdössä lääkäriin.

Ensin piti tosin käydä 40 minuutin kiirastuli koiran pesemiseksi. Ihme homma, että vaikka useimmat koirat pitävät vedestä ja uimisesta niin ene ole vielä tavannut yhtäkään yksilöä joka viihtyisi suihkussa. Kun sitten oli saatu kaksi aikuista ja pieni koira märäksi ja lopulta pestyä ja kuivattua, kelpasi Tituksen taas olla. Puhtaasta olosta Titus selvästi nauttii: raivokas rapsutus loppuu kuin seinään ja olo asettuu muutoinkin aika lailla. Pieni kostopissa piti tietysti tehdä eteisen matolle, ihan vaan muistutukseksi suihkun kurjuudesta...

Mattoja ei ole tosiaan koskaan pesty samaan tahtiin. Prosenttiosuus ulos ja sanomalehdelle osuneet vs. matto- tai lattialammikot on onneksi jo reippaasti voiton puolella.

No - puhdas hauva kuljetuskoppaan ja Volvon keula kohti Lauttasaarta.

O tempora, O mores!

Edellinen koirani (20v sitten) matkusti ihan vaan takapenkillä...










Piikillä:
 
Eläinlääkäri tarkisti koiruuden ja totesi Tituksen "ei laihaksi, vaan ihan sopivaksi", naureskeli rodun olevan nirson maineessa, kun ihmettelin ettei nappulat näytä elikolle maistuvan ja totesi hampaiston ja turkin hyviksi. Summa summarum - hyväkuntoinen ja kaunis yksilö.

Pistoksen aika: kehäkettu eläinlääkäri heitti Tituksen kuonon eteen kourallisen nappuloita, joita Titus alkoi perheensä hämmästykseksi popsia hyvällä ruokahalulla. Ennenkuin koira ehti edes huomata mitään, oli tohtori jo tuikannut rokotteen niskanahan alle. Eikä hurtta edes inahtanut!!?

Menin siltä seisomalta ostamaan paketin kyseistä kuivamuonaa...
 

Pahaa aavistamaton pentu tutkittavana.

Kaikki kuten pitääkin.

Piikki pistetty jo, eikä moppi edes huomannut...

Nam!

Kuole, kurja kumikana!

Taktinen kumikana. (sormet kiittävät)

Palkkioksi reippaudesta (ja vähintäänkin yhtä paljon muun lauman sormien suojaksi) hankimme ns. Tactical Rubber Chicken-tyyppisen vahvistuksen viihdearsenaaliin.

Taktisen siitä tekee toiveajattelu vähemmän reikäisistä sormista ja sukista, kengistä puhumattakaan. Pennun puruhalut ymmärrän, mutta en sitä miksi ihmeessä betoniseinää pitää jäystää...

Kana oli jättimenestys: stressaavan päivän päätteksi Titus harrasti tunnnin verran showpainia kukkoa vastaan. Kuten videosta näkyy testosteronia pennussa ainakin piisaa.

Kumikanan kuritus onkin ollut illan ehdoton suosikkipuuha:

Gotcha!

Ensimmäinen erä:

 

Toinen erä:

 

Valokuvista:

Ulkokuvien puute selittyy sillä, että Titus on toistaiseksi onnistunut olemaan kameramme automatiikkaa nopeampi: ulkona elosalama ehtii pois kuvasta jo kauan ennen kameran koneiston heräämistä. Lopputuloksena on ollut pari tusinaa tyhjää maisemakuvaa sekä toistakymmentä valkoista suttua.

Laitan siis tähän lopuksi katkelmia viiden viikon ajalta. Kuvista huomaa, että tullessaan häsin tuskin kolmekiloinen kirppu on jo venähtänyt aika lailla ja painaa jo nyt 4,5kg.

Shamaani pusutin

Vertaa koiran kokoa lelukoriin kanavideoissa. Kasvuvauhti huimaa...

Rapsutusta ei ole koskaan liikaa.

Pöydänjalka peittoaa koiranpedin mennen tullen

Tara, Tituksen emä.

Kaksi sekuntia sitten istuin vielä kahden metrin päässä ja isäntä luuli painaessaan laukaisinta saavansa kuvan istuvasta koirasta...

Heippa! Ensi kertaan.

Tähän asti tapahtunutta.

Terve!

First contact - kasvattajan luona katsomassa: ikä neljä viikkoa.

Viikolla seitsemän Titus tuli taloon ja asettui muitta mutkitta taloksi. liukkaat lattiat takasivat lyllertävän tyylin aluksi, mutta se ei pitkään menoa haitannut. Yöt ovat sujuneet hyvin alusta asti. Talvitakki oli paukkupakkasille pakko hankkia että ulos uskalsi mennä.

Syöminen on sujunut kohtalaisesti, erityisesti possun kylkiluut tuntuvat olevan herkkua. Mieluisa nappula on vielä hakusessa. Myös isäntäperheen sormet ja kengät ovat erityisen mieluisaa purtavaa. Pakastimen oven käynti on selvästi paras luoksekutsu...

Ulkona käymisen idea Titukselle kirkastui noin viikossa: kaikissa mahdollisissa väleissä kiikutettiin ulos palelemaan. Ennenpitkää väistämätön tapahtui ja jutun juju alkoi paljastua Tituksellekin. Nykyisin pentu osaa jo toisinaan pyytää ulos kun on hätä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että talvipentu on ehdollistunut tekemään tarpeensa lumelle, joka näin kevään edetessä on jatkuvasti hupeneva luonnonvara. Tituksen on tehtävä vaikeita ratkaisuja muutaman vikon sisään...

KAIKKI vastaantulijat ovat ehdottomasti kiinnostavia ja suru on suuri kun joku pääsee livahtamaan ohi ilman tervehdystä.

Leikki se on lapsen, koiralapsenkin työtä. Aluksi Titus nukkui suurimman osan ajasta, mutta nyttemmin leikkiinkutsuhaukahdus kajahtaa tämän tästä.

Sosiaalistumista on harjoitettu mm. laulutunnilla, useammissa kokouksissa, automatkoilla, bussimatkoilla kävelylenkeillä jne.jne. Yksinolo on jäänyt muun lauman sairastellessa aika vähiin.

Valloittaja Titus Flavius on tähän mennessä osoittautunut varsin oivalliseksi yliopistokoiraksi seuratessaan emäntäänsä kaikkiin kokouksiin ja muutoinkin kaikkialle. Siinä sivussa on valloitettu varsin monta henkilöä laitoksella.

Taitorepertuaariin kuuluu jo tassu, etsimisleikit, istuminen, maahanmeno ja kyljelle meno.

Peti ei ole kovinkaan kiinnostava nukkumapaikka, on paljon hauskempaa nukkua ruokapöydän laippajalalla tai "isän ja äidin" sängyn alla lattialla. Pehmuste kun on jo omasta takaa...

Miellyttävän viileä laippajalka on hyvä alusta päiväunille.

  Julk

 Niin - ja viikko sitten Titus sai uuden kaverin: Igor-nimisen valkoisen Länsi-Göötanmaan pystykorvan. Pennuilla synkkasi heti ja voi sitä riemukasta haukkumista ja jahtaamista. Se olikin sitten rauhallisin ilta pitkään aikaan...

Eh-dot-to-man mukava kaveri tuo Igor.

Huomenna koittaa suuri päivä: Titus saa ensimmäiset rokotuksensa täyttäessään 12 viikkoa. Aamusta sen kunniaksi pesulle. Tosin Titus ei liene itse pesutapahtumasta liian innoissaan...

Puhdas Cottoninpoika 45 minuutin koetteluksen jälkeen...