Viisi viikkoa takana (and counting)

Lauantai koitti ja koko perhettä jännitti Tituksen rokotuskäynti. Titus oli käynyt läpi koulutusleirin, jossa mm. on harjoiteltu niskanahan venyttämistä ettei se rokottaessa tulisi yllätyksenä. Monta palaa kinkkua on hotkittu yhden piikin ottamiseksi.

Pestynä lähdössä lääkäriin.

Ensin piti tosin käydä 40 minuutin kiirastuli koiran pesemiseksi. Ihme homma, että vaikka useimmat koirat pitävät vedestä ja uimisesta niin ene ole vielä tavannut yhtäkään yksilöä joka viihtyisi suihkussa. Kun sitten oli saatu kaksi aikuista ja pieni koira märäksi ja lopulta pestyä ja kuivattua, kelpasi Tituksen taas olla. Puhtaasta olosta Titus selvästi nauttii: raivokas rapsutus loppuu kuin seinään ja olo asettuu muutoinkin aika lailla. Pieni kostopissa piti tietysti tehdä eteisen matolle, ihan vaan muistutukseksi suihkun kurjuudesta...

Mattoja ei ole tosiaan koskaan pesty samaan tahtiin. Prosenttiosuus ulos ja sanomalehdelle osuneet vs. matto- tai lattialammikot on onneksi jo reippaasti voiton puolella.

No - puhdas hauva kuljetuskoppaan ja Volvon keula kohti Lauttasaarta.

O tempora, O mores!

Edellinen koirani (20v sitten) matkusti ihan vaan takapenkillä...

Piikillä:

Eläinlääkäri tarkisti koiruuden ja totesi Tituksen "ei laihaksi, vaan ihan sopivaksi", naureskeli rodun olevan nirson maineessa, kun ihmettelin ettei nappulat näytä elikolle maistuvan ja totesi hampaiston ja turkin hyviksi. Summa summarum - hyväkuntoinen ja kaunis yksilö.

Pistoksen aika: kehäkettu eläinlääkäri heitti Tituksen kuonon eteen kourallisen nappuloita, joita Titus alkoi perheensä hämmästykseksi popsia hyvällä ruokahalulla. Ennenkuin koira ehti edes huomata mitään, oli tohtori jo tuikannut rokotteen niskanahan alle. Eikä hurtta edes inahtanut!!?

Menin siltä seisomalta ostamaan paketin kyseistä kuivamuonaa...

Pahaa aavistamaton pentu tutkittavana.

Kaikki kuten pitääkin.

Piikki pistetty jo, eikä moppi edes huomannut...

Nam!

Kuole, kurja kumikana!

Taktinen kumikana. (sormet kiittävät)

Palkkioksi reippaudesta (ja vähintäänkin yhtä paljon muun lauman sormien suojaksi) hankimme ns. Tactical Rubber Chicken-tyyppisen vahvistuksen viihdearsenaaliin.

Taktisen siitä tekee toiveajattelu vähemmän reikäisistä sormista ja sukista, kengistä puhumattakaan. Pennun puruhalut ymmärrän, mutta en sitä miksi ihmeessä betoniseinää pitää jäystää...

Kana oli jättimenestys: stressaavan päivän päätteksi Titus harrasti tunnnin verran showpainia kukkoa vastaan. Kuten videosta näkyy testosteronia pennussa ainakin piisaa.

Kumikanan kuritus onkin ollut illan ehdoton suosikkipuuha:


Gotcha!

Ensimmäinen erä:

Toinen erä:

Valokuvista:

Ulkokuvien puute selittyy sillä, että Titus on toistaiseksi onnistunut olemaan kameramme automatiikkaa nopeampi: ulkona elosalama ehtii pois kuvasta jo kauan ennen kameran koneiston heräämistä. Lopputuloksena on ollut pari tusinaa tyhjää maisemakuvaa sekä toistakymmentä valkoista suttua.

Laitan siis tähän lopuksi katkelmia viiden viikon ajalta. Kuvista huomaa, että tullessaan häsin tuskin kolmekiloinen kirppu on jo venähtänyt aika lailla ja painaa jo nyt 4,5kg.